Mä ja A ollaan edistytty.

Me ollaan puhuttu paljon. Ei mitään sellaista että se kysyy multa parin viikon välein mitä kuuluu, vaan se mitä Georgiassa tapahtui, toistuu nyt meidän viesteissä. Sen jälkeen kun se alkoi puhua mulle Helsinkiin tulemisesta, pystyin suhtaututumaan tähän jotenkin vapautuneemmin, ja mun vapautumiseni sai aikaan sen, että tämä alkoi mennä niin kuin se menee silloin kun mä olen sen kanssa.

Mä luulen, että se aiempi etäisyys johtui lähinnä siitä, että olin itse niin jäinen, eikä musta varmasti saanut mitään selvää. Nyt musta tuntuu, että se saattaa olla tosissaan. Mä en edelleenkään voi ymmärtää, mitä se muka näkee mussa, mutta ei tätä voi selittää enää mitenkään muuten.

Tai no siis...

Eilen kävin sen kanssa keskustelun siitä, mitä mun pitäisi tehdä ensi syksynä. Se toivoo selvästi, että mä muuttaisin Hollantiin, ja ihan niin kuin silloin Amsterdamissakin, se listasi mulle taas kaikki syyt, miksi mun pitäisi tehdä niin. Alan itsekin olla siinä lopputuloksessa muutenkin (lähinnä syystä yliopisto-rankingit ja lukukausimaksut), mutta tottakai mua ilahduttaa se, että A on monta kertaa vaikuttanut olevan jotenkin innoissaan siitä ajatuksesta.

Eilen se keskustelu eteni tähän suuntaan:

Mä olin niin onnellinen. Vaikka mun on aivan helvetin vaikea luottaa ihmisiin ja etenkin omaan viehätysvoimaani, musta tuntui siltä, että tuon on pakko tarkoittaa jotain. Se, että se suorastaan pyytää mua muuttamaan sinne ja antaa selvästi vielä ymmärtää, että tämä voisi johtaa johonkin ei voi olla pelkkää tyhjää puhetta. Et sä vaan yritä ylipuhua ketään muuttamaan asuinmaahasi, jos asia on sulle yhdentekevä.

Olen taas vaihteeksi yksin toisella puolella maailmaa (pitkä juttu, jonka olen luultavasti maininnut täällä joskus ja johon en nyt jaksa mennä), ja mun oli pakko saada hehkuttaa tätä johonkin. Muistin joskus alkusyksystä kyselleeni neuvoja tähän liittyen yhdellä vähän nololla keskustelupalstalla, jonka käyttäjäksi taidan olla vähän liian vanhakin. Palasin siis sinne ja hehkutin siihen vanhaan lankaani (joka on nyt jostain syystä poistettu, eli turha etsiä sitä sieltä?) asioiden nykyistä tilaa.

Siihen loppui ilo ja onni. Sieltä tuli pelkkä dumaus (lähinnä yhdeltä käyttäjältä), ettei mikään tästä tarkoita mitään, eikä se mies ole kiinnostunut musta lainkaan. Se alkoi puhua Helsinkiin tulosta vain koska se haluaa panna tai "sillä on siihen joku muu syy", eikä välitä siitä, muutanko mä sinne muuten kuin ehkä siksi, että siitä olisi kiva saada "pano kaveri" (sic).

Sen mielestä tuo toinen kommentti viittasi muihin miehiin ("eikä kukaan jätkä puhuis naiselle toisista miehistä, jos olisi oikeasti kiinnostunut" ) - ehkä tää on toiveajattelua, mutta mä en kyllä näe sitä niin? Mun mielestä se selvästi tarkoittaa itseään (mä en kyllä ole varma, näkyikö toi emoji siinä keskustelupalstalla, ja mun mielestä se on oleellinen ton viestin tulkitsemisessa), ja sitten se alkaa vielä kysellä niistä, joiden kanssa olen ollut aiemmin (tämä keskustelu jatkuu tuon kuvan ulkopuolella). Olenko mä vaan helvetti soikoon sokea?

Tässä puhutaan 31-vuotiaasta hollanninamerikkalaisesta IT-insinööristä, joka harrastaa politiikkaa, tietokoneita, swing-tanssia ja matkustamista itäblokin maissa; antaa parhaat kommentit mun kandiini (mä olen oikeasti tavannut miehen, joka on söpö ja ihana, ja joka pystyy pitämään yllä keskustelua siitä, mitä Saakašvilin eroaminen Odessan kuvernöörin tehtävistä kertoo Ukrainan korruptionvastaisesta taistelusta - tällaiseen ei moni pysty, joten я не здамся без бою), tekee tietoturva-asioihin liittyvää vapaaehtoistyötä, kehuskelee nettisivullaan matematiikkaan liittyvällä saavutuksellaan ja mainostaa olevansa feministi. Ei mistään lukioikäisestä "pleijeristä".

Jostain syystä mun on enää vaikea uskoa, että tän ihmisen agendalla voisi olla se, että se keskustelee esim. siitä Saakašvilistä tai mun kandista tai mun isoisäni kuolemasta tai mun yliopistohaustani mun kanssani saadakseen seksiä niin kuin mua siellä keskustelussa varoitettiin. Ihan niin kuin Hollannista ei löytyisi jotain mua kauniimpaa, älykkäämpää ja parempaa (etenkin sängyssä) nörttityttöä, jota se voisi panna, jos se on se mitä se haluaa.

Vaikka tottakai me ollaan puhuttu myös seksistä. Puhuttu... no sellaisella melko graafisella tasolla. Tietenkin mä tajuan, että se haluaa multa seksiä, mutta haluanhan mäkin siltä, eikä se poista kaikkea muuta mitä mä haluan tai tunnen.  Mä saatan olla rakastunut, enkä tajua miten voisin olla rakastunut ihmiseen, jota en haluaisi myös fyysisessä mielessä. Kuitenkaan en oikeastaan tajua miehiä. Ehkä se halu on niille sellaista, että se pyyhkii kaiken muun pois?

En mä tiedä, miksi mä kuvittelen, että mulla voisi olla mitään muuta arvoa. Sille tai muillekaan. Tottakai loogisinta on ajatella, että jos joku matkustaa mun luokseni Suomeen Hollannista, se tekee sen koska haluaa multa huonoa seksiä sitten "sillä on siihen joku muu syy", ei siksi, että se oikeasti haluaisi nähdä mut tai välittäisi musta pätkääkään. Ehkä se nää kommentit mulle siellä keskustelussa jättänyt oli joku, joka tuntee ja tunnisti mut, ja tietää siis asioiden tilan - siis sen, etten mä nyt vaan voi kelvata kenellekään missään muussa mielessä. Niinhän se on aina ennenkin mennyt.

Hauskaa, että olin ihan innoissani siitä mitä se sanoi. Että tulkitsin sen puheet niin, että se oikeasti haluaisi mut (eikä vain mua), ja leijuin kokonaisen vuorokauden jossain pilvissä vain siksi, että olin niin onnellinen. Sitten menin nettikeskusteluun, ja niin kuin nettikeskustelut yleensä, se pilasi mun hyvän tuuleni kokonaan. Sen jälkeen olen lähinnä murehtinut.

Mä olin humalassa (sellaisessa euforisessa, kun kaikki ideat tuntuu hyviltä ideoilta) kun mä joitakin viikkoja sitten lähetin sille viestin, jossa sanoin näin: "Maybe you're not aware of that yet, but I'm having so big crush on you that i can't believe it. I know it's probably stupid, because I don't even know you that well, but I still wish I could be with you all the time."

Se sanoi olevansa "pretty aware of that" (luoja, olen nöyryyttänyt itseäni), ja sitten se sanoi, ettei siinä ole mitään pahaa.
- harmi vain, ettei teleportteja ole keksitty, niin sitä toivetta on vaikea toteuttaa.

Koko ajan se antaa ymmärtää, että välimatka on ainoa ongelma mikä tässä on, ei se että mä tuntisin jotenkin liikaa tai väärin. Se on monta kertaa sanonut mulle, ettei mun pidä murehtia siitä, että me oltaisiin jotenkin "eri sivuilla" tässä, muttei se silti sano suoraan, mitä haluaa. Paitsi että se haluaa koko ajan tietää mitä mä haluan ihan niin kuin se varoisi koko ajan tekemästä mitään muuta. Se ei ole tehnyt mulle tai mun kanssani mitään, mihin ei ole saanut multa vahvistusta siitä, että haluan sitä. Muistan edelleen, miten se kysyi, saako pitää mua kädestä, kun me käveltiin ensimmäisen kerran  Tbilisissä sen hotellille.

Sen edellinen tyttöystävä asui Lontoossa. Mä olen ymmärtänyt, että välimatka koitui siinä lopulta ongelmaksi, vaikkei Lontoon ja Amsterdamin välillä edes ole mitään oikeaa välimatkaa - ei ainakaan, jos vertaa Amsterdamiin ja Helsinkiin. Olen alkanut ajatella, että tää on sille oikeasti se este nytkin, mutta mistä mä tiedän? Sen nettikeskustelun mukaan tää ei merkitse mitään, koska A ei ole virallistanut tätä mitenkään, eikä se ole kunnolla puhunut mistään seurustelusta. 1500 kilometriä on pitkä matka, mutta mitä sitten?

Siinä nettikeskustelussa mulle sanottiin myös, että jos sitä oikeasti kiinnostaisi, se olisi jo yrittänyt jotain. Että se haluaisi tavata usein ja muuta. Se nyt vaan on työtön ja mä olen opiskelija, mikä tarkoittaa, että tähän liittyy tiettyä finanssipuolen ongelmaa. Ehkä nämä on tekosyitä. Ehkä vaan yritän selittää itselleni kaikkea parhain päin, ja olen tyhmä ja sokea.

Mun oma arvostelukykyni sanoo, että tämä menee hyvin. Että ne keskustelijat eivät ole lukeneet edes prosenttia meidän viesteistä, eivätkä siis voi tietää, mitä tässä tapahtuu. Ne eivät myöskään tunne sitä miestä, toisin kuin mä, ja mä olen mielestäni oppinut jo hieman lukemaan sitä.

Harmi vain, että mä en luota omaan arvostelukykyyni edes tällaisessa asiassa. Tämä on ihan kuin kaikki muukin. Aina jos teen jonkun valinnan ja joku heittää epäilyksensä tätä valintaa kohtaan, teen toisin kuin olen itse päättänyt. Ihan sama, liitttykö se valinta siihen, mitä puen päälleni, vai johonkin oikeasti tärkeään.

Mä uskon sitä. Ei niissä saamissani kommenteissa ole mitään järkeä. Mä haluan sen, ja todennäköisesti mä muutan syksyllä Hollantiin, eikä se liity mitenkään tähän. Saanko mä olla tästä onnellinen ja odottaa tältä jotain, vai pitääkö mun olla "heittäytymättä", koska mun ainoa arvoni on mun kehoni, eikö mun kannata edes toivoa mitään muuta? Kukaan ei ole ikinä halunnut musta mitään muuta, eikä kukaan tule ikinä haluamaan musta mitään muuta, ja mä ansaitsen sen, eikä mun kannata edes toivoa mitään muuta.