Boris Nemtsov on ammuttu Moskovan keskustassa.

Kahden päivän päästä minä olen Moskovan keskustassa. (Monta päivää liian myöhään.)

Maassa, jossa ammutaan oppositiopoliitikkoja keskelle pääkaupungin katuja, eikä mitä tahansa katua, vaan keskeisintä ja symbolisinta vallan paikkaa koko maassa. 

Toissapäivänä olin YTHS:llä "terveystarkastuksessa" vaihtojuttuja varten. Jouduin siellä oikein kunnolla tilille (tuntui vähän, että mielenterveyttäni epäillään tästä syystä) siitä, olenko muka itse valinnut vaihtokohteeni ja jos olen, niin miksi ihmeessä. Mitä muka Venäjällä on, paitsi korruptoitunut järjestelmä, vastenmielinen sekurokratia, Hitleriin verrattavissa oleva johtaja, kurjuutta ja ankeutta - ja miksi nyt kukaan olisi sellaisesta kiinnostunut? Miksi yleensä edes opiskelen sitä mitä nyt opiskelen, kun eihän Venäjää voi ymmärtää?

Miksi tosiaan. (Eihän tällaisesta voi olla kiinnostumatta.)

En aio hakea maailmanpolitiikkaan nyt. En tänä keväänä enkä varmasti ensikään, koska silloin mulla ainakin on parempaa tekemistä. Ensimmäinen kevääni ilman pääsykoestressiä sitten lukion tokan vuoden. Tuntuu hyvältä.

Siksikin, etten epäile oppiainevalintojani enää yhtään. Luulen, että tällä on tarkoitus. Sillä, että hain ns. kännissä ja läpällä oppiaineeseen, jonka pääsykokeisiin en edes lukenut kunnolla, ja jonne en hetkeäkään uskonut pääseväni sisään. Sillä, että pääsin kuitenkin. Viime lukuvuonna en tehnyt mitään muuta kuin epäilin. Ahdisti ne kaikkien oppiaineeni linjojen yhteiset kurssit, joista oli välillä niin vaikea kiinnostua, koska missään ei puhuttu mistään tärkeästä. Ahdisti se, että kaikki muut saman aineen opiskelijat identifioivat itsensä ensisijaisesti kulttuurintutkijoiksi, mitä minä en ole, enkä ikinä tule olemaan. En vaikka yrittäisin, enkä edes halua yrittää.

Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut niin paljon. Poissa ovat kurssit, joissa käsitellään ruokakulttuuria arkeologian näkökulmasta tai analysoidaan musiikkivideoita. Viimeinkin näen, etteivät minun kiinnostukseni ole yhtään sen väärempiä kuin muidenkaan. On muutenkin ihan sama, mitä ne muut tekevät, koska ne muut eivät tutki Venäjää, ja Venäjä tekee oikeastaan toimillaan mahdottomaksi sen, että siitä edes voisi millään tasolla puhua ilman (maailman)poliittista ulottuvuutta.

Huomenna aamulla minä nousen bussiin, joka vie minut Pietariin. Olen siellä muutaman tunnin ja jatkan yöjunalla Moskovaan. En ole koskaan ennen käynyt siellä. En ole koskaan ennen käynyt kunnolla Venäjällä (koska ne muutama tunti Pietarissa -risteilythän nyt eivät ole "kunnolla" käymistä). Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että tämä jännittää minua enemmän kuin yksikään aiemmista matkoistani - edes se ensimmäinen. Venäjä kun ei enää ole mulle vaan joku maa jossain. Se on maa, johon muutan vähän yli viiden kuukauden päästä asumaan, ja jota olen opetellut kirjoista viimeiset puolitoista vuotta (ihan niin kuin sitä voisi opetella kirjoista).

Jännittää kielitaitoni (tai oikeastaan -taidottomuuteni), jännittää se, mitä jos huomaankin inhoavani koko paikkaa ihan yhtä paljon niin kuin kaikki muutkin suomalaiset (jotka tosin enimmäkseen taitavat inhota käymättä koskaan koko maassa). Jännittää, koska olen luonut tällaisen siteen paikkaan, jossa en ole edes käynyt vain parin kirjailijan, muutaman elokuvaohjaajan, politiikan, musiikin ja mielikuvieni perusteella. Mitä jos se onkin pettymys? Mitä jos tajuan, että haluankin viettää ensi lukuvuoteni ihan missä tahansa muualla kuin siellä?

Jännittävää on myös se, että olen lähdössä aikalailla ex tempore. Kun tulin vähän yli kuukausi sitten Sri Lankasta, en olisi uskonut, jos joku olisi sanonut mulle, että vain muutaman viikon kuluttua lähden taas kahden viikon ulkomaanmatkalle. Nyt vain kävi ilmi, että viikon päästä minun täytyy olla yhden kurssin opintomatkalla Pietarissa, ja sitä ennen on vähän niin kuin "talvilomaviikko", eli mun oli siis joka tapauksessa hankittava se viisumi (tähän asti suurin esteeni Venäjän-matkailulle), joten sama hyödyntää siitä nyt oikein kunnolla. Menen siis viikoksi Moskovaan ja sitten palaan Pietariin, jossa "verkostoidutaan". On oikeastaan vähän helpottavaa päästä käymään siellä kunnolla ennen elokuuta, koska enhän nyt olisi voinut muuttaa sinne ihan kylmiltäni. Harmittaa vain, etten lähtenyt jo perjantaina niin kuin alunperin suunnittelin, koska olisin halunnut herätä siellä siihen aamuun, jona koko sen maan tulevaisuus näytti taas vähän synkemmältä.