Lähden maanantaina vajaaksi kolmeksi viikoksi Sri Lankaan (Sri Lankalle?).

Nyt alkaa jo "vähän" kuumotella.

Matkakohteen valinta meni tällä kertaa niin, että laitoin lentohakuun from Helsinki to anywhere ja otin sen, mikä tuntui hyvältä budjettiin ja herätti minkääntasoista innostusta (siis en esim. Barcelonaa, joka täytti ensimmäisen, muttei toista kriteereistä. En ymmärrä, miten mun on niin vaikea keksiä paikkoja, jotka kiinnostaisivat minua vähemmän kuin Espanja).

Olen aina halunnut matkustaa siten, että kohteet valitaan heittämällä tikkaa maailmankarttaan. Tämän lähemmäksi sitä en ole vielä päässyt. Aiemmin kun olen mennyt paikkoihin, joihin olen koko ikäni tuntenut käsittämätöntä kiinnostusta (Kiina, josta olen ihan yhtä innostunut kuin Venäjästä), tai joita on mainostettu helppoina aloittelijakohteina (Kaakkois-Aasia, joka ei aiheuttanut samanlaista intohimoa kuin Kiina, mutta jossa oli helppoa selviytyä). Tämä ei täytä kumpaakaan niistä ehdoista.

En siis tiedä paljoakaan aiheesta Sri Lanka. Minulla on vain mielikuvia. Mielikuvia ja Ceylonin laulu.
Se kuitenkin vaikuttaa kauniilta ja hyvältä ja sopivalta ihmiselle, joka haluaisi Intiaan, mutta ei uskalla mennä Intiaan (vielä, mutta ehkä jo seuraavaksi). Maan keskiosan vuoret ja idän teeplantaasit. Auringonnousu Adam's Peakilla. Junamatka Kandysta Ellaan - maailman kaunein, minulle kerrottiin. Saari, johon jo Marco Polo ihastui.

Kuumotus silti moninkertaistui eilen kun luin jostakin sivulauseesta jonkun matkailukeskustelufoorumin viestistä, että siellähän on muuten presidentinvaalit minun matkani aikana. Ensin innostuin niin, etten ollut pysyä nahoissani, sillä olenhan ns. päättänyt, että ammattini on vielä joskus ulkomaantoimittaja, ja lisäksi politiikka aiheuttaa minussa lievästi sanottuna enemmän innostusta kuin aika moni muu aihe, joten tuntui, että kerrankin olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vaaliaika paljastaa jotain olennaista jokaisesta yhteiskunnasta, eikä pelkästään äänestystulosten osalta, joten oikeastaan mikään ei ole mielenkiintoisempaa kuin matkustaa vieraisiin paikkoihin silloin, kun niissä tapahtuu jotakin sellaista (siksi minua melkein harmittaa lähteä sinne Venäjälle jo ensi syksynä, eikä vasta vuoden päästä, koska vuoden päästä voisin kokea ne duuman vaalit).

Sitten muistin, että tämä matka on ihan riittävän jännittävä ilman esim. mitään poliittista väkivaltaa tai muunkaanlaista ylimääräistä härdelliä. Sri Lankan sisällissota loppui vuonna 2009, eli käytännössä ihan hetki sitten, eikä ulkopuolelta tietenkään voi sanoa, mitä se poliittinen ilmasto on tällä hetkellä pintaa syvemmältä. Vaalipäivän tienoilla taidan siis tavoistani poiketen mennä johonkin turistiystävälliseen rantapaikkaan ja opetella surfaamaan! Ei nimittäin oikein kantti kestä minkään mielenosoituksen keskelle joutumista, joten riskit sellaiseen on minimoitava.

Myös paavi on ajoittanut vierailunsa minun matkani ajalle. Lisäksi siellä, kuten muuallakin eteläisessä Aasiassa on ollut lähipäivinä todella pahoja sateita ja tulvia. Puhumattakaan siitä, että olen toki yksin matkustava nuori nainen paikassa, jossa moista ei välttämättä ymmärretä, mutta se on oikeastaan jo juttu, jota en enää jaksa edes miettiä.

Naurettavan helppojen Kiina-päivieni ja Kaakkois-Aasian leppoisan reppureissailun jälkeen aletaan siis viimein päästä toiselle tasolle tässä hommassa. Tämän jälkeen ehkä uskallan lähteä myös sinne Intiaan!  Kunhan nyt selviän ensin tästä...