Arvosteluperusteisiin kunnolla perehdyttyäni alkoi sitten kuitenkin vituttaa ihan kunnolla.

Tuossa koko tiedostossa ei ole yhtään asiaa, jota en olisi tiennyt. Jos olisin osannut kirjoittaa oikeanlaisia vastauksia, olisin päässyt sisään. Jos en olisi ajatellut joitakin kysymyksiä liian monimutkaisesti (humanitaarisen väliintulon käsitteen arvioimisesta olisi tullut melkein täydet, jos olisi vain esitellyt metafyysisen, realistisen, desisionistisen ja demokraattisen lähestymistavan, eikä lähtenyt kikkailemaan aineiston kanssa), ja käsitellyt liian ylimalkaisesti toisia, opiskelisin syksyllä maailmanpolitiikkaa. Jos olisi vain kirjoittanut kaiken, mitä tiedän, olisin pystynyt mihin vain. Jos en olisi ajatellut liikaa, vaan kirjoittanut vain asioita suoraan kirjasta juuri siinä järjestyksessä kuin muistan, kaikki olisi mennyt hienosti.

Vituttaa ja hävettää.