Harmittaa, mutta toisaalta ei niin paljon kuin voisi. Katkerat fiilikset johtuu lähinnä siitä, että tiedän osanneeni (ja osaavani) sen kirjan ulkoa, mutta tein ihan tyhmiä virheitä kysymysten tulkinnassa. Luen arvosteluperusteita netistä ja mietin, miten surkeaa on, että olisin osannut kirjoittaa kaiken vaadittavan tiedon juuri niin kuin pitääkin, jos en olisi ajatellut kysymyksiä liian suppeasti. Vastasin vain niillä tiedoilla, jotka olivat täysin ilmeisiä, vaikka olisi pitänyt miettiä tarkemmin ja laittaa ne pikkujututkin, jotka eivät tulleet ensimmäisenä mieleen. Valmennuskurssi olisi auttanut hahmottamaan, miten tarkasti oikeasti olisi pitänyt vastata, kun nykyisen oppiaineeni tyyli on selvästi aika erilainen. Kiinnostavaa olisi ollut myös se, miten koe olisi voinut mennä, jos sen järjestelyissä kaikki olisi sujunut niin kuin pitääkin. On ehkä lapsellista syyttää koetta omasta epäonnistumisestaan, mutta jotenkin olin varautunut toisentyyppisiin kysymyksiin...
Mutta jotenkin ei siis tunnu erityisen pahalta. En ole kuolemassa tähän tai mitään. Ehkä tämä on sellainen defenssi. "En mä sinne olis halunnutkaan!!" En tiedä. En tiedä, miten tämä sattuu näin vähän. Ehkä se tuska tulee myöhemmin. Halusin ja haluan sitä kuitenkin enemmän kuin aika monia muita asioita tässä maailmassa.
Tällä kertaa epäonnistuminen johtaa ainoastaan siihen, että edessä on aika eeppinen päätöksentekoputki. Ihmiseksi joka tietää niin selvästi, mitä haluaa (!), olen nimittäin aika hukassa valintojeni kanssa.
Uusi haku? Maisteriohjelma? Helsinki, Tampere, Turku, Lontoo?
Tämä oli käytännössä ensimmäinen hakukertani. Siis ensimmäinen kerta, kun ole vakavissani ajatellut, että voisin päästä sisään ja tehnyt töitä sen mukaan. Siksi olen nyt alkanut miettiä uutta hakua, vaikka jo keväällä päätin, että tämä saa nyt olla ihan varmasti viimeinen pääsykoekevät, jonka koskaan käyn läpi. Nyt tuntuu jo kuitenkin aika houkuttelevalta ja viime viikolla jo päätin, että ryhdyn siihen vielä yhden kerran.
Löysin vanhalta muistitikultani jonkun yläasteella kirjoittamani opinto-ohjaustehtävän, jossa kerron, etten näe itseäni opiskelemassa mitään muuta kuin yhteiskuntatieteitä (siis oikeasti olen kirjoittanut niin jo yläasteella kun päällimmäinen tulevaisuuskuva varmaan liittyi jotenkin kuolemaan ja kaiken toivottomuuteen), enkä edelleenkään pysty muuta kuin yhtymään siihen näkemykseen. Humanistisen opinnoistani puuttuu teoreettisuus, filosofia, syvempi ymmärrys politiikasta ja kaikesta siitä, mihin minulla on intohimo. Haluan tutkia Venäjää, mutta minua häiritsee ihan suunnattomasti se, että lähestyn koko asiaa ihan väärin. Tällä hetkellä opiskelen ensisijaisesti Venäjää, toissijaisesti teoreettista näkökulmaani siihen, ja se on nähdäkseni väärä tyyli. Ensin tarvitaan teoria, sitten se substanssi, jota sen teorian avulla käsitellään. Olen läpikotaisin valtsikalainen ja tavallaan minusta koko ajan tuntuu, että olen vähän väärässä paikassa, vaikka haluankin aidosti opiskella myös niitä asioita, joita nyt opiskelen. Tiedän 100% varmasti, ettei minusta tule historioitsijaa, ja siksi se, mitä teen nyt, tuntuu niin puutteelliselta lähestymistavalta.
Vuoden päästä mulla on valtio-opista todennäköisesti sekä perus- että aineopinnot suoritettuna, ja jos siinä ei ole pohjaa pääsykokeille, niin sitten ei missään.
Toisaalta myös uuden haun järkevyys mietityttää. Ja pelottaa. Olen kuullut, että ensi vuoden pääsykokeessa valtio-opin linjat yhdistyvät. Ei siis enää haeta maailmanpolitiikkaan, vaan haetaan yleiseen valtio-oppiin, ja koe on sama jokaiselle linjalle. Siis lisää kilpailijoita ja valintakoemateriaalit, jotka soveltuvat kaikille linjoille. Ei enää samaa kirjaa kuin tänä vuonna (pidin siitä paljon ja osaamisestani olisi varmasti ollut hyötyä), vaan sen sijan ehkä jotain puisevia hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen juttuja. Tavallaan ei yhtään huvittaisi.
Lisäksi mun on käytännössä pakko lähteä sinne vaihtoon, koska kielitaitoni ei vain tule yliopiston Kielikeskuksessa sille tasolle, jota tavoitteeni edellyttävät. Ja toki ehdottomasti myös haluan lähteä! Olen ajatellut hakea tänä syksynä ja lähteä vuodeksi 2015 syksyllä. Siis jos haen valtsikaan ensi keväänä ja satun pääsemään, olen silloin jossain Venäjällä, kun minun periaatteessa pitäisi aloittaa opiskelu. Se tuskin on mikään oikea ongelma, mutta pelottaa kaikki opintotukikuukaudet ja muut banaalit yksityiskohdat, joita on pakko ajatella. Toiseen kandiin ei saa enää opintotukea, mikä ei olisi ollut ongelma, jos olisin päässyt sisään tänä vuonna, mutta se on varmasti ongelma, jos aloitan valtsikassa vaihtovuoden jälkeen (koska sitten mulla on tutkielmaa vaille kandidaatintutkinto käsissä, eikä mitään järkeä jättää sitä siihen - siis ei opintotukea valtsikaan ainakaan ennen maisterivaihetta).
Sitten on myös se maisterivaihe. Se tuntuisi kaikista järkevimmältä vaihtoehdolta ja houkuttelisi myös aika tavalla. Voisin lähteä vuoden päästä vaihtoon, tulla takaisin tekemään kandia tänne ja sitten siirtyä täysipainoisesti valtiotieteilemään kun alempi tutkintoni on valmis. Maisterivaiheessa Venäjä pysyisi mukana paitsi graduni aiheen muodossa, niin myös hakemalla Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikouluun, joka yhdistyisi niihin valtsikaopintoihin. Kuulostaa liian hyvältä.
Asiat, jotka kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta, harvemmin ovat sitä. Niin mulle on opetettu, ja sitä epäilen nytkin.
Jotta pääsisin suoraan maisterivaiheeseen, vaaditaan siihen
- Opintomenestys hakukohteena olevan aineen opinnoissa (vähimmäisvaatimus: 3,0/5)
- Suoritettujen opintojen sisällöllinen vastaavuus verrattuna hakukohteen voimassa olevien vaatimusten mukaisiin opintoihin
- Täydentävinä opintoina vaadittavien opintojen mahdollisimman pieni määrä
- Muut mahdolliset maisterivalintaa tukevat yliopistotasoiset opinnot katsotaan eduksi
- Opinnäytetyö siinä tapauksessa, että sen luonne ja taso tukevat maisteriopintoja
Ensimmäinen kohta tuskin on ongelma. Sen jälkeisistä en ole varma. En ymmärrä, mitä nuo asiat tarkoittavat. Todennäköinen kandiaiheeni (tai siis kaikki niistä) ovat silkkaa maailmanpolitiikkaa, mutta vastaavatko opintoni muuten riittävästi sitä? Mistä voin tietää mitään tällaista? Kolmen viikon päästä mulla on pääaineopintoihini pakollisena kuuluva tentti (niitä vähiä teoreettisia opintojaksoja), johon liittyvästä kirjallisuudesta 75% käsittelee täysin samoja ja 20% samantyyppisiä asioita kuin maailmanpolitiikan pääsykoekirjani. Nationalismi, postkolonialismi, rajat, territorio, primordialismi, identiteetti, Said, Huntington, Gramsci, Foucault. Ainoastaan se poliittisin sisältö puuttuu. Kertooko se mitään? Onko kulttuurintutkimus riittävän lähellä politiikantutkimusta, jos kulttuuria ajatellaan siinä laajemmassa mielessä, jossa se kattaa myös politiikan? Minkä varaan voin laskea yhtään mitään, kun en tiedä, vastaavatko suunnitelmani ollenkaan todellisuutta? Suoraan maisterivaiheeseen hyväksytään korkeintaan kaksi hakijaa/hakukerta - miten voin rakentaa tulevaisuuteni luottamukseen siitä, että saatan ehkä päästä johonkin, mihin hyväksytään kaksi hakijaa vuodessa?
Googlasin niiden nimiä, jotka ovat tänä keväänä päässet. Toinen niistä on ilmeisesti valmistunut siltä laitokselta, jossa minä opiskelen, samantyyppisestä (mutta eri) oppiaineesta kuin jota opiskelen. Kertooko se mitään? Mitä helvettiä oikein teen?
Voisin tietenkin myös poistua Suomesta ja lähteä tekemään sitä maisteria johonkin ihan muualle. UCL tarjoaisi esim. Politics, security and integration -maisteriohjelmaa, joka on osa sen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen laitosta, ja jossa voisi mm. Russian foreign policyn lisäksi valita mm. sellaisen kurssin kuin "globalisation of transition economies", joka kuulostaa täsmälleen sen tyyppisiltä asioilta kuin joita olen ajatellut esim. kandini käsittelevän. En edelleenkään tiedä, mitä "bachelor's degree in a relevant discipline" tarkoittaa, mutta jos Venäjän tutkimus pääaineena, valtio-oppi pitkänä sivuaineena ja opinnäyte täysin relevantista aiheesta ei pätevöitä opiskelemaan esim. Venäjän ulkopolitiikkaa, niin sitten en todellakaan ymmärrä mitään. Tässäkin on tosin ongelmana raha, ja helpompaa lienee opiskella ilman opintotukea Suomessa kuin maksaa lukukausimaksuja Englantiin.
Jos mulla olisi oikein kiire, voisin aloittaa sen kandin jo tänä syksynä. Siinä ei vain liene mitään kannatusta, koska kielitaitoni tarvitsee syventämistä, jota voin hankkia vain vaihdossa, jotta pystyn syventymään riittävän hyvin niihin lähdemateriaaleihin, joita haluaisin käyttää. Muutenkin saisin varmasti paljon parempaa jälkeä aikaiseksi, jos tekisin kandin vähän myöhemmin, vaikka oppiaineessani se onkin jo aika yleistä toisena vuonna (minä kuitenkin käytin aika ison osan ensimmäisestä opiskeluvuodestani lukemalla niihin pääsykokeisiin). Jos taas siirrän vaihtoani esim. vuoteen 2016, kandintekoni viivästyy ihan liikaa, ja sitä en aio edes harkita.
Vaihtoehdot ovat siis:
1. Jatkan opiskelua, haen syksyllä vaihtoon, lähden vuoden päästä vaihtoon, teen kandin humanistiseen ja luotan siihen, että voin siirtyä maisteria varten valtiotieteelliseen.
2. Opiskelen nyt tämän vuoden humanistisessa, haen syksyllä vaihtoon, haen keväällä vielä kerran valtsikaan, mutta vaikka pääsisinkin valtsikaan, lähden syksyllä vaihtoon ja lykkään valtsikan aloitusta vuodella - eli todennäköisesti opiskelen jossain vaiheessa jotain täysin ilman opintotukea.
3. Teen kandin humanistiseen ja jatkan opintojani jossakin ihan muualla kuin Helsingissä. Opetetaanhan sitä kansainvälistä politiikkaa muissakin suomalaisissa yliopistoissa.
4. Opiskelen humanististen tieteiden kandidaatiksi ja jatkan myös maisterivaiheeseen nykyisessä oppiaineessani. Tukahdutan haluni, luovutan ja luotan siihen, etten joudu käyttämään elämääni esim. 1800-luvun historian tutkimiseen, vaan voin edelleen päästä Moskovan-kirjeenvaihtajaksi tai ulkoministeriöön, vaikka mulla ei olekaan suoranaisesti yhteiskuntatieteellistä tutkintoa.
Yritin etsiä yliopiston sivuilta tietoa jostain tiedekuntarajat ylittävän opinto-ohjauksen tyyppisestä palvelusta, mutta luultavasti ei ole olemassa mitään sellaista, mikä voisi auttaa mua kovinkaan hyvin näiden kysymysten kanssa. Tuntuu turhalta mennä itkemään millekään HOPS-ohjaajalle tai juuri kenellekään muullekaan omalla laitoksellani siitä, että haluaisin toiseen tiedekuntaan. Yritän siis jotenkin (miten?) selvittää esim. noita oppiaineiden vastaavuuksia.
Ennustan, että tulevat kuukaudet tulevat olemaan hajottavimpia sitten abikevään. Oppiainesäätöjen lisäksi kun pitäisi päättää myös se, mihin tarkalleen ottaen haluan hakea sinne vaihtoon. Olin jo aiemmin päättänyt, että lähden Izhevskiin, mutta Moskova on sittenkin alkanut tuntua toiselta aika varteenotettavalta vaihtoehdolta. En tiedä enää yhtään, mitä teen senkään suhteen, vaikka vaihtohaku on jo aika aikaisin syksyllä.
Luoja, että on taas vaikeaa.
2 kommenttia:
Tuo 1.vaihtoehto kuulostaa kyllä järkevimmältä. Ei kai sillä pääaineella loppujenlopuks ole väliä, koska saat sen maailmanpolitiikan kuitenkin sivuaineeksi ja vieläpä pitkäksi sellaiseksi. Lisäksi, jos voit nykyisen pääaineesi pohjalta tehdä kandityöstäsi maailmanpolitiikan asioihin liittyvän, asiathan lienevät melko hyvin? Käyt vaihdossa, teet kandin, kenties työharjoittelunkin ja sitten vaan hakeudut johonkin mieluisaan maisteriohjelmaan jonnekkinpäin maailmaa. Eikö ois aika hyvä :D Mutta kai nuo muutkin vaihtoehdot voivat toimia, tämä nyt vaan oli tämmöinen satunnaisen lukijan satunnainen mielipide!
Joo, nukuin yön yli ja tajusin, ettei mitään oikeaa ongelmaa ole olemassa. Nykyinen aineeni on niin sidoksissa maailmanpolitiikkaan, ettei mulla ole mitään syytä edes miettiä, esim. sitä, riittääkö se sinne maisterivaiheen hakuun, koska riittäähän se. Ihailemani maailmanpolitiikan professori opetti ennen Latinalaisen Amerikan tutkimusta, joka on minun oppiaineeni suuntautumisvaihtoehto, ja tiedän aika monta maailmanpolitiikan opiskelijaa, joilla on minun aineeni sivuaineena.
Eli toisin sanoen alan itsekin kalistua ykkösvaihtoehdon linjoille aika vankasti. Koska en edes opiskele mitään itsenäistä tieteenalaa, vaan monitieteistä kokonaisuutta, saan valita mm. siihen kandiin just ne näkökulmat ja teoreettiset lähestymistavat kuin haluan ja katson järkeväksi, eli käytännössä kandini voi käsitellä ja tulee käsittelemään jollain tavalla maailmanpolitiikkaa (mulla on jo pitkä lista mahdollisia aiheita valmiina, mikä ehkä kertoo myös siitä, etten mä nyt ihan täysin vääriä juttuja opiskele). Siis menen vaihtoon (ja harjoitteluun, kyllä!), teen kandin ja haen johonkin tekemään jotain maisteriohjelmaa. Täydellinen suunnitelma, joka saa mut tällä hetkellä miettimään lähinnä sitä, miten paljon helpompaa olisi tänäkin keväänä ollut panostaa pääsykoestressin sijaan ihan vain yliopisto-opintoihin.
Ainoa ongelmani tässä ja kaikessa on se, että jos mulla ei ole mitään oikeita ongelmia, niin keksin niitä.
Lähetä kommentti