En ole nähyt suurinta saa (entisistä?) ystävistäni yli vuoteen.

Huomenna yhdellä niistä on bileet ja minut on kutsuttu. Olenkin jo ihan liian monta viikkoa halunnut vetää pääni täyteen. Siihen ei vain onneksi ole ollut tilaisuuksia. Nyt olisi ja tiedän, että sekin pitäisi jättää käyttämättä.

Aina kun pakenen humalaan itseäni, ajatuksiani, tunteitani tai ahdistavia tilanteita, tapahtuu jonkinlaisia ylilyöntejä ja asioita, jotka kaduttavat tai hävettävät vielä viikkoja tapahtuneen jälkeenkin. Huomenna pitäisi jaksaa juosta koko ilta karkuun niitä kaikkia: juoda jotta unohtaisi, juoda jotta olisi vapaa ja juoda jotta pystyisi olemaan siinä tilanteessa. Pitäisi juoda, jotta ei koko ajan kyseenalaistaisi sitä, haluavatko ne ihmiset minut oikeasti seuraansa, vai oliko esitetty kutsu vain jotain velvollisuudentuntoa, johon minun ei olisi kuulunut vastata. Pitäisi juoda, jotta pystyisi kommunikoimaan ja toimimaan kuten oikeat ihmiset toimivat. Pitäisi juoda, jotta näyttäisi onnelliselta ja siltä, että on mennyt eteenpäin, eikä todellakaan ole mitenkään kiinni menneisyytensä epäonnistumisissa.

Viimeksi kun olin näiden samaisten ystävieni kanssa, käytin 50 euroa taksimatkaan päästäkseni keskellä yötä toiselta puolelta kaupunkia tyhjään kotiini viiltämään ranteeni auki (kuukausien itsehillintä valui veren mukana pois sellaiseen tahtiin, että pelkäsin hetken, että on mentävä päivystykseen tikattavaksi). Sitä edellisellä kerralla joku juotti minulle liikaa absinttia ja loppuillan puhuin asioista, joista olisi kuulunut vaieta. Ja kerran yksi niistä joutui taluttamaan minut kotiin, ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Olen nolannut itseni niin monta kertaa ja tehnyt niin paljon kaikkea typerää, kun olen ahdistuksissani kaatanut kurkustani alas kaiken, minkä olen saanut käsiini, että sille pitäisi asettaa jokin raja, millaisessa mielentilassa minun on sallittua juoda mitään alkoholipitoista. Ja tämä ei ihan varmasti ole sellainen tila. Silti ainoa keino edes yrittää pitää yllä jonkinlaista sosiaalista elämää edellyttää, että vereni alkoholipitoisuus ylittää puolitoista promillea tai muuten en yksinkertaisesti pysty siihen. En voi mennä ja kohdata niitä ihmisiä, jos en voi piiloutua humalani taakse ja yrittää näyttää siltä kuin olisin enemmän kuin oikeasti olen. Selvinpäin en aiheuta muuta kuin kiusallisia tilanteita, mutta kun olen juonut itseni vapaaksi ahdistuksestani, ihmiset saattavat ehkä jopa pystyä olemaan seurassani, eikä minun tarvitse tuntea itseäni koko ajan rasittavaksi taakaksi, jota kukaan ei oikeasti halua.

Huomenna siis joko menen sinne, juon itseni humalaan ja pahimmassa tapauksessa menetän taas kaiken kontrollin itsestäni, tai sitten vietän taas yhden perjantai-illan yksin kotona ja mietin, mistä lähtien olen ollut tämän tason surkimus. Ihanaa, että on varaa valita!