Kävin sitten ilmoittautumassa oikiksen valmennuskurssille. Kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen lauantaiaamuna seisoin paikoillani kolmatta tuntia jäätävän kylmässä Helsingissä, ja olen melko vakuuttunut, että puolikin tuntia lisää, niin hypotermia olisi ollut aika lähellä. Parasta siis olla hyvä kurssi! Vaikka ihan järjetöntähän tämä on. Jono ylettyi viidennnestä kerroksesta kurssijärjestäjän toimistolta ulos asti ja ulkonakin se jatkui vielä kymmeniä metrejä. Ensimmäiset olivat tulleet paikalle eilen klo. 13, ja sisältä valui muutenkin ulos tasaiseen tahtiin porukkaa, joka oli selvästi viettänyt yönsä jonossa. Ilmoittautuminen alkoi yhdeksältä, ja kun itse saavuin paikalle vähän aamukuuden jälkeen, meinasin kääntyä samantien takaisin kotiin, kun epätoivo jonon pituudesta iski. Onneksi en sentään niin tehnyt, ja kolmen tunnin tuskallinen odotus palkittiin paikalla juuri sille kurssille, jota olin tavoitellutkin.

Niin, kai se oikis nyt sitten on oikea valinta. Sen lisäksi aion toki hakea sinne TaiKiin, mutta kun unelmalinjalleni otetaan kaksi tyyppiä vuodessa ja taidan kyllä valitettavasti olla ihan liian nuori ollakseni uskottava dokumenttielokuvaohjaaja (tai ainakin aloittajien keski-ikä on kuulemani mukaan suhteellisen korkea), niin täytynee pitää siinä rinnalla jokin astetta realistisempi kakkosvaihtoehto. Ja ehkä myös kolmosvaihtoehto, politiikan tutkimuksen linjan valintakoekirjan ulkoaopettelu (ja tietysti myös ymmärtäminen) kun on tuottanut tämän syksyn aikana niin hyvää tulosta, että uskaltaisin ehkä sotkea sen vielä tähän mukaan ilman, että sen tarvitsisi häiritä mitään tärkeämpää. Viime vuonna tietysti havaitsin täysin järjettömäksi vaihtoehdoksi hakea kahteen paikkaan samaan aikaan, mutta tilanne oli silloin ihan toinen, joten ehkä se nyt onnistuu, kun jaksotan sueraavat kuukaudet järkevästi tämän kaiken mukaan: Helmikuun loppuun asti politiikan tutkimusta, TaiKin ennakkotehtävät maaliskuussa, ja kun valmennuskurssi 27.3. alkaa, unohdan kaiken muun ja keskityn vain siihen oikikseen (paitsi tietysti, jos tapahtuisi jotain niinkin utopistista, että pääsisin TaiKiin vaikka sinne pääsykokeisiin asti, niin niissä tietysti käytäisiin). Ja tällä kertaa aion onnistua. (Enkä siis tosiaan näköjään matkusta keväällä, koska en oikeasti ehdi. Mutta onneksi suunnitelmat voi aina siirtää kesäksi, ja oikeastaan onkin parempi lähteä matkalle, kun kaikki pääsykokeet on ohi, eikä tarvitse stressata mitään tulevia luku-urakoita tai muutakaan.)

Pidän kyllä edelleen koko valmennuskurssisysteemiä vähän hölmönä ja eriarvoistavana käytäntönä ja ikään kuin periaatteesta olisin halunnut pysytellä sen ulkopuolella ja ehkä jopa näyttää, että onnistuu se sisäänpääsy ilman mitään kurssejakin. Päätin kuitenkin vaihtaa Turun Helsinkiin ja sitä myötä turhankin optimistinen uskoni omiin kykyihini kuoli, joten varmempaa se on näin. Yhtenäkin vuonna 100% kaikista Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan valituista oli käynyt jonkun valmennuskurssin, enkä usko, että parempinakaan vuosina voisin mitenkään mahtua siihen johonkin kahteen prosenttiin, joka ilman sitä kurssia sisään pääsee. Turussa se olisi voinut ehkä onnistuakin, mutta Helsingin yliopisto taitaa olla vähän turhan haluttu paikka, enkä halua riskeerata mitään enää nyt, kun uuvuttaa ajatellakin, ettei mikään edistyisi mihinkään vielä ensikään vuonna.

Ne kirjoitukset taidan siis kyllä jättää ihan suosiolla tällä kertaa väliin, ei tästä tule muuten mitään, eikä niillä oikeastaan edes ole väliä. (Kun vatvoin koko asiaa mielessäni tarpeeksi kauan, päädyin ihan itse tähän tulokseen, eli ehkä minun päästäni löytyy sittenkin jotain järkeä.) Pakko nyt vain saada keskittyä tähän kaikkeen, koska en oikeasti edes uskalla ajatella, mitä minulle käy, jos myöskin vuoden päästä tähän aikaan olen päätoimisesti mapittamassa toimistossa papereita tai kantamassa pahvilaatikoita varastolla (enkä tiedä, onko minussa tarpeeksi henkistä kestävyyttä muuttamaan yksin vieraaseen maahan, vaikka sitä muuten haluaisinkin, joten ei sekään nyt vaan voi olla se ensisijainen vaihtoehto).