Vedenpaisumuslaulu by Yona


Syksy on kai tulossa, kun kaikki alkaa masentaa tällä tavalla. Ja sitten tavallisen syksyangstin lisäksi joudun vielä kestämään minulle täysin epäsopivaa työtä ja havahtumaan siihen, että on oikeasti ihan mahdollista, että nekin ihmiset, joilla on minulle jotain väliä, kuolevat pois. Hautajaiset ovat kahden viikon päästä, enkä tiedä, pystynkö edes osallistumaan. Paikalle kun tunkee varmasti myös isän vaimo, jonka olen tavannut viimeksi neljä vuotta sitten, jolloin kaikki päättyi siihen, että se kävi melkein päälle, ja minä poistuin paikalta itku kurkussa ja ranteet viillettynä. Anteeksi se ei ikinä pyytänyt, vaikka minä en todella tehnyt mitään muuta väärää kuin kuvittelin, että kaikesta huolimatta minullakin voisi olla oikeus omaan isääni. Pari vuotta sitten jätin menemättä sukulaisen häihin (vaikka minua pyydettiin laulamaan siellä ja kaikkea), koska tiesin, että se nainen on tulossa sinne myös, ja pelkään, että tämänkin kanssa käy niin. Etten voi edes osallistua minulle tärkeän ihmisen hautajaisiin, koska  mikään minussa ei satu miellyttämään sitä naista, jonka vuoksi isä halusi hajottaa kaiken.

Töissä mikään ei muutu. Olen edelleen pelkkä taakka; edelleen kaikki saamani vastaanotto on pelkkää ilkeämielistä silmienpyörittelyä. Olen "se tyttö", ja on ihan ok puhua minusta alentavasti, kun olen kuuloetäisyydellä, ikään kuin se olisi minun vikani, ettei yhden ihmisen ole mitenkään mahdollista olla kovinkaan monessa paikassa samaan aikaan. Juoksen sitä hallia edestakaisin, enkä ehdi pitämään minulle kuuluvia taukoja (jotka kuitenkin vähennetään minun palkastani, koska minun kuuluisi ne pitää), kun koko paikka on kaaos sen jälkeen kun olen ollut 15 minuuttia poissa, ja niiden toisilleen kuiskivien keski-ikäisten ämmien mielestä se on ehdottomasti minun vikani.

Huomenna minun ei onneksi tarvitse mennä sinne. Ei tarvitse, koska minulla on työhaastattelu. Rukoilen kaikkia maailman jumalia, jotta ne antaisivat minun saada sen paikan, koska olen melko vakuuttunut, etten enää pysty menemään sinne entiselle paikalle kovinkaan montaa kertaa. Uusi työ olisi joka tavalla paljon sopivampi minulle kuin tämä nykyinen, eikä minun ehkä tarvitsisi tuntea itseäni yhtä onnettomaksi sen vuoksi. Mutta tietää kai sen, kuinka tällaisissa asioissa aina käy.