"Hakulomakkeesi on lähetetty ja vastaanotettu!"


 













Ei filosofiaa. Ei kansainvälistä politiikkaa. Ei kansantaloustiedettä, suomen kieltä, estetiikkaa tai venäjän kieltä. Aioin hakea filosofiaan myös, mutta tajusin, että pääsykoepäivä on samana päivänä kuin valtio-opissa, enkä muutenkaan pysty hakemaan kuin yhteen saman yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan aineeseen kerralla. Sitten oli pakko päättää, että minusta ei tule opettajaa, joten valtio-oppi on paljon järkevämpi vaihtoehto, ja sitä paitsi pystynhän opiskelemaan filosofiaa sivuaineena, jos yleensä ikinä päädyn Suomeen valtiotieteelliseen. Kirjallisuustieteen jätin tuonne roikkumaan "ihan vain siltä varalta", vaikka tuskin minä ikinä menen edes pääsykokeeseen. TaiKin ennakkotehtävät ovat valmiit, joten nyt pitäisi vain kehdata lähettää ne eteenpäin (se on kaikkein vaikeinta. Minun piti hakea Teatterikorkeaankin, mutta koko homma tyssäsi siihen, että tajusin, että kaikki mitä kirjoitan on paskaa, joten en voi lähettää niitä saamarin tehtäviä sinne, vaikka olin tehnyt ne ihan valmiiksi), joten se ei ole ongelma.

Homma, jota olen stressanut viimeiset kaksi ja puoli vuotta, oli loppujenlopuksi näin kivuttomasti hoidettu. Eikä siihen edes mennyt kauan.

Ja minusta tuntuu hyvältä. Siltä, että olen tehnyt juuri oikeita valintoja. Nyt minä tiedän, että haluan oikeasti oikeustieteelliseen. Ihan sama, vaikka se olisi täynnä pastellinvärisiin kauluspaitoihin pukeutuvia tai Vuittonin laukkua kantavia kokoomusnuoria, jotka pitävät itseään niin paljon parempina kuin kaikkia muita, ja joiden ajatusmaailma on läheistä sukua jollekin Wille Rydmanille tai Elina Lepomäelle – ei minun tarvitse olla sellainen tai tulla sellaiseksi

Ja jos en pääse oikeustieteelliseen, niin ei hätää, sillä sitten vain varaan lennot syyskuuksi Skotlantiin, ja alan opiskella siellä aineyhdistelmää, jonka opiskelemista rakastan varmasti vähintään yhtä paljon kuin oikeustiedettä. Tosin ennen sitä pitäisi vielä päättää sekin, minkä yliopiston tarjouksen otan vastaan. Inhoan tätä jatkuvaa päättämistä. En edes ehdi lähteä tutustumaan niihin paikkoihin ennen päätöksentekoa, koska ne odottavat, että teen sen valinnan viimeistään 5. toukokuuta, eikä siihen ole kuin muutamia päiviä aikaa, ja minä olen edelleen työtön ja rahaton, joten tässä ajassa ei matkustaminen onnistu. Täytynee kuitenkin tehdä se kesällä sitten kun olen jo päättänyt, ja sitten kun joudun päättämään, lähdenkö sinne vai jäänkö Suomeen, mutta tähän hätään siitä ei ole apua.

Mutta aika suuri kivi tipahti sydämeltä jo nyt. Nyt, kun olen valintani tehnyt, ja voin täysipainoisesti alkaa tehdä töitä sen eteen, että saavuttaisin ne tavoitteeni, eikä minun tarvitse enää stressata sitä, valitsenko nyt oikein, kun valinta on jo tehty, enkä voi enää tehdä sille mitään (tai no oikeastaan voin vielä tiistaihin asti, mutta yritän olla käyttämättä sitä mahdollisuutta).