Joka toinen päivä olen varma. Joka toinen päivä haluan heittää kirjat pois ja unohtaa koko jutun. Otan ihan liikaa paineita siitä, mitä kaikki muut hakijat tekevät, ja kirjastossa minua vituttaa ihan suunnattomasti, jos näen jonkun viettävän siellä minua enemmän aikaansa. Osaan ja opin koko ajan lisää, mutta laskeskelen jo nyt tunteja ja mietin, kuinka paljon ehdin vielä lukea. Pelkään ajan loppuvan kesken.

Tiedän kuitenkin nyt, että haluan tätä oikeasti. Se vahvistui mulle ehkä siinä vaiheessa, kun luin sitä oikeusteorian kirjaa toista kertaa läpi ja ymmärsin, että sellaistakin voi ehkä tehdä. Ehkä minusta tuleekin oikeusteoreetikko. Tai jotain muuta oikeasti kiinnostavaa. Olen pelännyt oikista siksi, että koko ajan kuvittelen virheellisesti, että se urauttaa minut lopullisesti lukemaan lakikirjaa ja tekemään tylsää työtä johonkin asianajotoimistoon, enkä koskaan saa mitenkään kiinni siitä, mikä laissa ja oikeudessa minua oikeasti kiinnostaa. Mutta eihän se mene niin. On oikeusteoriaa. On oikeussosiologiaa. On oikeusfilosofiaa ja oikeushistoriaa. On työoikeutta, ihmisoikeuksia, valtiosääntöoikeutta. On vaikka mitä innostavaa ja pieni siivu niitä juttuja, jotka eivät ihan hirveästi minua kiinnosta. Eikä se, että olen oikeustieteilijä tarkoita, etten voisi samalla olla jotain muutakin. Jarkko Tontti on oikeustieteen tohtori ja runoilija. Ari Hirvonen, joka on kirjoittanut sen oikeusteorian valintakoekirjan, on paitsi oikeusteorian dosentti, niin myös "Sally Flesh", joka sattui 80-luvulla olemaan perustamassa erästäkin Bela Lugosi -klubia, jolla minäkin olisin varmasti viihtynyt, ja joka kai edelleen tekee myös satunnaisia dj-keikkoja...

Ei tarvitse ostaa harmaata jakkupukua ja tuntea itseään sellaiseksi inhottavaksi uraohjukseksi. Voi opiskella oikeustiedettä ja kirjoittaa silti huonoja runoja ja lyhytelokuvasynopsiksia. Voi äänestää vasemmistopuoluetta ja kuulua luonnonsuojelujärjestöön ja olla kaikkea sitä, mitä oikeasti on ja tehdä muitakin juttuja, joista oikeasti nauttii. Vähän naurettavaa, mutta olen siis ihan tosissani pelännyt, että se ei olisi mahdollista. Ajattelin, että pitäisi olla sellainen stereotyypinen oikeustieteen opiskelija, ja saisi samantien unohtaa kaiken muun, ja juuri sitä en halua. Haluan opiskella lakia, mutta en halua rajoittua vain sinne.

Nyt kun olen sisäistänyt sen, ettei tarvitse rajoittua, täytyy siis enää vain lukea ja päästä sisään. Kun vain vielä oppisin sen, miten ollaan stressaamatta kaikkea turhaa ja keskitytään olennaiseen.


Parasta tänään on kuitenkin se, että BÉLA TARR TULEE SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLILLE! En edes kykene sanallisesti ilmaisemaan, miten fiiliksissä olen tästä tiedosta. Rakastan sen elokuvia, ja Tarkovski ja Bergman ovat kai ainoita, jotka ovat mulle tärkeämpiä kuin se. Tarrin elokuvissa on kaikki mitä elokuvissa ylipäänsä arvostan; ne menevät johonkin sinne, missä elokuva ei ole enää vain elokuvaa, vaan jotain korkeampaa taidetta, joka kertoo tästä ihmisyydestä jotain sellaisella täysin yliluonnollisella kauneudella. Eivätkä ne kuvat selitä mitään, niistä ei löydy yhtään valmista vastausta (olen kirjoittanut "pienimuotoista" analyysiä Tarrin hienoimmasta työstä ja todennäköisesti maailmankaikkeuden kauneimmasta elokuvasta, Sátántangósta, ja vaikka se filmi kestääkin yli seitsemän tuntia, en olisi uskonut, että edes minä voin analysoida pelkästään analysoimisen ilosta yhtä elokuvaa kymmenen liuskan verran), ja juuri sellaista elokuvan kuuluu olla.

Ja se tulee! Tänne! Sodankylään! Elokuvafestivaaleille, joilla kukaan ei pääse pakoon ketään! Ja minun on pakko olla siellä silloin myös. (Siellä on myös Harriet Andersson, Bergmanin luottonäyttelijä. Jos tuossa Tarrissa ei muka ole tarpeeksi paljoa syytä pulittaa ihan helvetisti liikaa rahaa junalipuista napapiirille, niin tässä ne syyt jo lähes tuplaantuivat, ja vasta pieni osa ohjelmistosta on julkaistu, joten niitä syitä saattaa tulla vielä lisää). Ja festivaalihan alkaa 13.6. joka siis sattuu olemaan sama päivä kuin minun pääsykoepäiväni. Pääsen siis paikalle vasta seuraaksi aamuksi, enkä ehkä kykene vastaamaan seurauksista, jos missaan sen vuoksi yhtään mitään Tarriin liittyvää. Joten jotain järkeä siellä nyt sitten niiden ohjelmakarttojen kanssa, kiitos!