Helsingin yliopisto ilmoitti tänään muutaman päivän etuajassa kirjeitse, että kiitos, mutta ei kiitos – täysin odotetusti tietysti. Sain kuitenkin jopa jotain pisteitä, kun yhteispisteet ovat 41, joista 25 on yo-todistuksesta ja loput sitten pääsykokeesta. 57,25 pisteellä olisi päässyt sisään, joten olihan se näköjään aika turha toivo, sen verran kauaksi kuitenkin jäätiin. Mutta ihan kiva tulos niinkin surkealla lukemisella ja tämähän nyt vähän voisi implikoida sitä, että jos päätän ensi vuonna hakea tuonne, niin minulla saattaisi olla ihan oikeita mahdollisuuksia päästä sisään, jos kerta tämän kevään lukemisella irtosi noinkin säälliset pisteet.

Onneksi hätä ei siis  ole tämän näköinen, eikä yhtään edes masenna, että se hylkäyskirje sieltä napsahti. Olinhan tietysti jo osannut ennakoida tätä ja siksi olin ihan hyvin varautunut, mutta ensi vuosi vaikuttaa ihan kohtuullisen miellyttävältä vaikka en mihinkään lähtisi opiskelemaankaan, joten ihan hyvähän tämä on näinkin. Opiskelupaikkoja enemmän jänniitääkin se, että löydänkö mistään mitään järkevää työtä, kun en haluaisi mihinkään työkkärin harjoiteluun tai tekemään syksyllä mitään amk-pakkohakuja aloille, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa, joten siksi olisi ihan mielekästä haeskella se työ nyt ihan omatoimisesti (mieluiten ennen elokuun loppupuolta, koska jos sitten ei vielä ole löytynyt, niin voin vielä häipyä sinne Skotlantiin). Laitoin jo muutaman hakemuksen kaupan kassalle ja VR:lle matkalipunmyyjäksi, joten täytyy vain toivoa, että tärppäisi ja jos ei näistä hauista, niin sitten joistakin muista (VR:n työ erityisesti kiinnostaisi siitäkin huolimatta, että se vaatii jonkinlaisen ryhtiliikkeen sosiaalisuuteni saralla. Harmi vaan, että työaikaa ei kerry edes viittätoista tuntia viikossa, mikä tarkoittaa sitä, että sitten pitäisi etsiä joku toinen sopiva osa-aikajuttu siihen rinnalle). Oikeastaanhan se on ihan sama, millaista työtä se on, kun tavoitteena olisi kuitenkin tehdä sitä vain jouluun asti, ja kun motivaattorina on matkarahat, niin sitä nyt jaksaa vajaan puoli vuotta vaikka missä. Paitsi tietenkin puhelinmyynnissä (kerran yritin aloittaa työt puhelinmyyjänä – hermoni kestivät yhden illan), mutta minä kun en varsinaisesti ole mikään myyntitykki, niin siinähän nyt olisi provisiopalkalla turha mistään matkarahoista edes haaveillakaan.

Ensi viikolla siis tulee vielä oikiksesta samanlainen lappu, ja sittenhän peli alkaa olla aika selvä ainakin heti sen jälkeen, kun olen onnistunut löytämään netistä sen ihmisen yhteystiedot (tietäisi edes, kuka se tyyppi on tai millä tittelillä tai mistä paikasta sitä pitäisi yleensä hakea), jolle minun pitäisi uskaltaa soittaa ja tiedustella, miten se Aberdeenin aloitusvuoden siirtäminen onnistuu. Sen jälkeen voisikin lopettaa stressaamisen tulevista kuukausista ja keskittyä olennaiseen. Viimeinkin.

(Aika kuumottavaa muuten, että Google Analyticsiä tutkittuani havaitsin, että tässä blogissa on käyty esimerkiksi Sisäasiainministeriön Poliisiosastolta (vieläpä oikein kahteen otteeseen) ja parista muustakin melko kummallisesta paikasta. Jotenkin vaikuttaa omituiselta, että jossain ministeriössä joku surfailisi jonkun typerän teinin angstiblogissa, mutta se kai on – toivottavasti – ainoa selitys...)