Äidinkielen tekstitaito on ohi, eikä minulla ei ole aavistustakaan, miten se meni, joten saatoin epäonnistua pahasti tai suoriutua ihan kohtuullisen hyvin (en ole uskaltanut edes lukea netistä, mitä niihin olisi pitänyt vastata, koska sattuisi liikaa tajuta, että olen mennyt ihan metsään joka tehtävässä), mutta onneksi on vielä essee, joka on muutenkin enemmän minun lajini. Pitää vain muistaa tarttua siihen tylsään politiikka-aiheeseen, jollainen siellä varmasti on, ja joka tuskin on se suosituin vaihtoehto, joten voin ihan hyvin kirjoittaa sen 60 pistettä, kun muistan ajatella pilkkusääntöjä ja yrittää olla kuvittelematta, että olen jo kirjailija, joka saa käyttää melkein millaisia kielikuvia tahansa kuulostamatta yhtään liian kornilta. Pitää myös muistaa olla kirjoittamatta yhtään ylimääräistä sivistyssanaa, sillä vaikka se onkin kypsyyskoe, niin ne eivät tosiaan saa kuulostamaan minua yhtään kypsemmältä. Päinvastoin.

Huomenna on ruotsin kuuntelu, josta ei varmasti tule mitään. Keskiviikkona on englannin kuuntelu, josta on ihan pakko tulla jotakin, koska olen uusimassa, ja tällä kertaa aion saada sen eksimian. Vähintään. Torstaina on penkkarit, ja huomenna minä menen kangaskauppaan ostamaan kaksi metriä hopeanväristä paljettinauhaa ja sulan, sillä meidän penkkarit ovat naamiaiset, ja aion näyttää niissä vähintään yhtä hyvältä kuin Clara Bow, Louise Brooks ja kaikki muut ihanat 20-luvun flapper-tytöt (rakastan 20-lukua ja olen katsonut liikaa Boardwalk Empirea viimeaikoina, joten minun on ihan pakko, kun kerran en voi pukeutua niin arkena näyttämättä vähän liian överiltä jopa minuksi). Penkkareiden jälkeen menen kavereideni kanssa joko Onnelaan tai Tigeriin, ja itken verta, kun Itkevä tyttö soittaa samaan aikaan toisella puolella Helsinkiä, ja minä olen ahtaassa teinihelvetissä, josta ei saa edes kunnollista viiniä. Mutta ehkä välillä on ihan hyvä niin.

Skotlannista ei vieläkään ole kuulunut yhtään mitään, ja alan jo epäillä, että minun hakemukseni on hukkunut hakujärjestelmän ja yliopistojen välisellä matkalla, sillä siitä lähettämisestä on huomenna kuukausi aikaa, ja kaikki muut ovat alkaneet saada vastauksia jo parin viikon päästä siitä, kun hakemus on lähtenyt matkaan. Mutta ehkä en aio lannistua, en ihan vielä.