Tarkovskin Stalker suurelta kankaalta Audiovisuaalisen arkiston elokuvateatterissa ja ehkä mielettömin katharsis, jonka olen kokenut. "Ihminen kirjoittaa, koska on piinattu, koska hän epäilee. Koska hänen täytyy jatkuvasti todistaa itselleen ja muille olevansa jonkin arvoinen. Jos siis tietäisin varmasti olevani nero, miksi enää kirjoittaisin?" (Sanat luultavasti käsikirjoittajan, suomennos minun ja siksi saan kuulostamaan sen jotenkin niin tönköltä.)

Miksi kukaan ei tunnu saavan enää aikaan mitään puoliksikaan näin kaunista?