En edelleenkään sanonut sille mitään.

Sen sijaan ostin lentolipun Gdanskiin yliopiston perioditauolle. En erityisesti halua Gdanskiin, mutta kun näin sen 19,99 euroa maksavan lipun, tiesin, että seuraava suunnitelmani käveli just mua vastaan (en kyllä ole ihan varma, mitä näistä mun suunnitelmistani on tähänkään asti tullut).

21.10. Helsinki - Turku - Gdansk, yht. 24 e.
22.10. Gdansk -Berliini, 8 h 20 min ja 10 e (bussi lähtee yhdeksältä illalla, joten ehdin myös nähdä sitä Gdanskia melkein kaksi päivää, mikä lienee ihan riittävästi)
23. - 25.10. Berliini
26.10. Berliini - Amsterdam, 9 h 25 min ja 28 e (taas yöbussi, eli oikeasti melkein neljä päivää Berliinissä)
27. - 29.10 Amsterdam
30.10. Amsterdam - Helsinki

Ehkä sen mun Keski-Aasian-matkani Uzbekistan-osion kuuluikin peruuntua, koska mulla on varaa tähän ainoastaan siksi, että palasin kotiin pari viikkoa aiemmin kuin piti.

Tämä on täydellistä. Mulla on tekosyy ("haluan ennen hakemista käydä kaupungeissa, joissa voisin opiskella maisteriksi, koska en halua sikaa säkissä"), ja mulla on matkasuunnitelma, joka oikeasti näyttää siltä, että tälle on joku muu syy kuin se syy, jonka takia mä oikeasti haluan Amsterdamiin. Tätä kun ei voisi tehdä niin, että lentäisin sinne suoraan Helsingistä, koska ihan liian läpinäkyvää. Tosin myös se tekosyy on ihan kelvollinen, koska hauskasti on alkanut näyttää siltä, että Amsterdam on ihan for real yksi potentiaalisimmista paikoista jatkaa opintoja ensi syksynä, mikä ei edes kovin paljon liity A:han, vaan lukukausimaksujen ja kv politiikan oppiaineen tasoon eri Euroopan maissa. Bullshittiä on ainoastaan se, että mun muka tarvitsisi matkustaa sinne nähdäkseni, että viihtyisin siellä (olen melko varma siitä ihan ilmankin), mutta sitä sen oikean syyn ei tarvitse tietää.

Nyt vain toivon, että se stalkkaa edelleen mun Instagramia ja nielaisee syötin. Ja jos niin ei tapahdu, niin sitten vain esittelen sille ne tekosyyt, sanon olevani sattumalta sen asuinkaupungissa, ja kysyn ohimennen, kiinnostaisiko sitä taas esim. juoda mun kanssa viiniä (ja sen jälkeen repiä multa vaatteet päältä mun halvassa hotellihuoneessa).

Mikä muka voisi mennä pieleen? Ja vaikka jokin menisikin pieleen niin hei, ainakin näen vähän Eurooppaa (pidän vähän nolona sitä, että olen viettänyt melkein kaksi kuukautta elämästäni Kiinassa, mutta kokemukseni länsieurooppalaisista suurkaupungeista rajoittuu Pariisiin, Tukholmaan ja Lontooseen. Ja olen sitäpaitsi aina halunnut Berliiniin), eli epäonnistuminenkin olisi tappio vain tunnepuolella.

Epätoivoisuusprosentti: huomattava. Mutta ainakaan kukaan ei voi väittää, etten muka tekisi mitään tämän suhteen. En ehkä uskalla kertoa sille kaikkea suoraan, mutta teen sentään jotain muutakin kuin vikisen sydänsurujani. Ja ehkä on hyvä, että mä saatan nähdä sen ennen kuin menen sanomaan sille mitään hätiköityä. Ehkä se on ihan erilainen ollessaan kotonaan. Tai ehkä mä olen. Koko Venäjä-aikani kun koin olevani jotenkin kokonaisvaltaisesti parempi ihminen - ehkä tämä kaikki toimi vain sen ihmisen kanssa, eikä sen surkimuksen, joksi palauduin välittömästi ohitettuani passintarkastuksen Helsinki-Vantaalla.

Olen ihan paniikissa jo nyt.