Pääsykoe on ylihuomenna, ja tänään eläinlääkäri diagnosoi minun koiraltani vakavan sydänsairauden. Vain kolme tuntia myöhemmin se makaa kuolleena olohuoneen lattialla, ja minä luen kirjastolla jotain saamarin perintöoikeutta.

Tekisi mieli sanoa jotain siitä, miten tyypillistä on, että juuri minun koirani kuolee monta vuotta ennen eliniänennusteen kertomaa aikaa, ja että se kaikki vielä tapahtuu vain kahta vuorokautta ennen elämäni tärkeintä päivää, jota minkään asian ei pitänyt antaa häiritä, mutta siitä en jaksa edes aloittaa.

Valmennuskurssin piti auttaa varautumaan kaikkeen, mutta ei kukaan siellä keronut, mitä pitää tehdä jos jotain tällaista tapahtuu. Jos joku, joka on jotenkin niin keskeisessä asemassa koko elämässä, vain kuolee pois, ja suru tuhoaa kyvyn keskittyä tai ajatella järkevästi.

 Olen vain ihan järkyttävän surullinen, pettynyt ja vihainen, enkä muutenkaan jaksaisi tätä enää.